lauantai 5. elokuuta 2017

Kahdessa kuukaudessa

Nyt kun allekirjoittanut on saanut riparikiireet ohi - enää pikkusten konfirmaatio huomenissa - ja kaikki mahdolliset tehtyä, voidaan yrittää jälleen nostaa blogi henkiin. Aloitetaan vaikka niiden 10.6 olleiden kisojen kuulumisilla. Uusia kuvia ei arkistoista löytynyt, joten kuvituksena Marleenan ja Veetin hyppykuvat tasan kuukauden takaa.




Meni muuten täysin yli odotusten. Aivan liikaa yli odotusten! Me saatiin mukaamme valkoinen ruusuke, uskokaa tai älkää, me oltiin kolmansia prosentein 63.696%! Mä en käsitä. En. Vautsi, ihan sairaan siistiä! Ja kyllä, jaksan hehkuttaa edelleen, vaikka kisoista on jo kuukausi, ylikin. Kisoista ei ole kuvia, ja sekös vasta harmittaakin. Ehkä meillä on joskus uudelleenkin tilaisuus saada ruusukekuvia... :D




Jottei mene ihan hehkuttamiseksi, niin kerrottakoon myös, että mepä otettiin ja lähdettiin käymään keskustassa maja-kioskilla Veetin ja Viivin kanssa ostamassa jätskit. Aika mallikas on tuo putte, kun uudessa paikassa ihan rennosti köpöttelemässä, keskellä keskustaa!

Tänään oli taas luvassa pitkästä aikaa hyppyjä Marleenan kanssa. Aivan super! Nyt on taas energiaa löytynyt, kun laidunkausi päättyi poikien osalta viime viikolla. Hiekkakontrollissakaan ei löytynyt yhtään mitään muutama viikko sitten, vautsi! Onhan se kuitenkin pari kuukautta ollut ympäri vuorokauden laitumella, josta se on noin miljoona kertaa yhytetty hiekkakasan kimpusta. Hämmentävää, ellen sanoisi.



Tänään hypyt menivät aivan totaalisen hyvin! Ketterähän tuo on kuin mikä, jos osaa auttaa sitä eikä vain keikkua epätoivoisesti allekirjoittajan tavoin kyydissä. Meillä on nyt hyppyihin ja maastoiluun uusi kuolain, kun tuppaa välillä unohtumaan se hidastaminen pyynnöstä, ja waterford on toiminut nyt erinomaisesti. Tällä siis mennään ja toivotaan että toimii jatkossakin. 




Palaan toivottavasti pian uusien kuvien kanssa. Marleena lupaili ensi viikolla tulla kaveriksi tallille, ehkä työnnän hänelle kameran joku päivä.. 

maanantai 5. kesäkuuta 2017

Kisakuntoon 10.6

27.5 me näytettiin Veetin kanssa kyntemme ja debytoimme koulukisoissa! Mentiin B-merkin kouluohjelma meidän odotuksiimme nähden erittäin hyvällä tuloksella 58% ja risat. Verkassa Veeti laittoi monoa toisen eteen sen verran haipakkaa, etten uskaltanut pyytää radalla kauheasti eteen, joten oikeaan laukkaan tuli kaksi rikkoa. Lisäksi pysähdykset ja suorat tuottivat pieniä ongelmia jotka vähensivät pisteitä. Onneksi uusi mahdollisuus on heti tämän viikon lauantaina 10.6, sama paikka ja sama rata.
Kaikki kisakuvat ovat verkasta, kuvista iso kiitos Outi Uusitalo, aikarauta.kuvat.fi







Veetin kesä starttasi perjantaina 2.6 kun kaveri lykättiin kolmen tumman kaverin kanssa laitumelle. Tervetuloa liikakilot!

Nämä kolme laidunkuvaa ovat Janitan käsialaa, kiitos!


Nyt peukut pystyyn lauantaita varten!

sunnuntai 14. toukokuuta 2017

Sunnuntaiajelulla

Radiohiljaisuus seis! Luvassa Janitan ottamia ajokuvia viime viikon sunnuntailta, jolloin ajoimme Veetillä ekaa kertaa. Tänään käväistiin äitienpäiväajelulla ja kokeiltiin, että kotiinpäin voi hyvin kokeilla myös ottaa muutaman laukka-askeleen. Ja viereisellä pellolla ensin äestänyttä ja sitten kylvänyttä traktoria voi kokeilla kirittää, juosta karkuun tai saavuttaa. 


Viime sunnuntaina matkassa oli kokeneempi apukäsi, mutta tänään käytiin ihan keskenämme ajelulla - ja jopa valjastus piti, se oli se ainut, mikä allekirjoittanutta jännitti.


Veeti tykkää, onhan sillä nyt jokunen hetki viime ajokerroista. Ensimmäisellä kerralla hän ei halunnut esittää käyntiä, ei alkuunkaan. Pellolle vievän alamäenkin voi ravata, ihan hyvin. Tänään maltettiin kyllä jo kävelläkin. On se vaan hauskaa, kun suomenhevosella voi tehdä mitä vaan!




Eilen oli hyppypäivä, ja me molemmat totisesti ylitimme toisemme - 75cm! Minun ensimmäinen yli 60cm este! Ja oli muuten jumalattoman korkea. Tästä lisää pikapuoliin, kun saan hyppykuvat itselleni!

lauantai 29. huhtikuuta 2017

Villi Villiponi




Katsokaa, kuinkä nätisti Veeti juoksi irti, vaikka vasta on palattu liikuntaan, ja päästiin ekaa kertaa kentälle irti!

Not.





Ekoista kuvista voi jopa saada sen käsityksen, että villiponi olisi laihtunut,
mutta ei - valitettavasti.













Allekirjoittanut on viettänyt päivän sukutapaamisessa, joten ihailkaa katselkaa näitä kerrankin meikäläisen itse ottamia rallikuvia, joita epätoivoisesti yritin väsyneenä muokkailla edes johonkin suuntaan, joskin lopputulos muuttui entistä rakeisemmaksi syystä x. 

Huomenissa Veetillä on ohjelmassa ratsutus ja maanantaina jatketaan dressageharjoituksia kahden kesken. Allekirjoittaneella alkaa työssäoppiminen tiistaina, ja sitä seuraavalla viikolla olen koulussa navettaviikon takia kiinni maanantaista maanantaihin, joten Veeti viettää viikon rauhassa meikäläiseltä äidin hellässä huomassa.

lauantai 22. huhtikuuta 2017

Lisää lomaa, toivoo lomalainen

Suomalainen mies mä oon ja aiheutan aina harmia, vai miten ne sanat menikään?

Eilen Veeti pääsi esiintymään ensimmäistä kertaa poseerausmielessä kameralle, kun räpsimme vähän kuvia pidentyneen sairasloman kunniaksi.

Kaikki ihanat kuvat ovat jälleen Janitan käsialaa!
Veetin kanssa päästiin hiekkaepisodin lomalta jo suht normaaliin liikuntaan, kun keskiviikkoiltana Veeti nostatteli itselleen kuumeen. Vain muutama tunti ennen kuumeen nousua oltiin mitattu kuume normaaliksi ja lähdetty vähän hyppäämään ja rallittelemaan pellolle, jossa allekirjoittanutta vietiin kuin märkää rättiä. Illalla iltatallintekijä soitti, että nyt ei ole kaikki ok. Veeti ei syönyt eikä juonut, jopa melassivedet olivat jääneet ruokakippoon. Ei muuta kuin eläinlääkäriä paikalle ja siihen tulokseen illalla tultiin, että Veeti on mahdollisesti ottanut klinikalta mukaansa jonkun pienen viruksen. Kuume oli onneksi vain sen yhden illan juttu, joten nyt lepäillään viikko ja sitten uudelleen palaillaan treeniin.




Saikkulainen ei ollut mahdottoman hyvällä päällä pysyäkseen paikallaan, joka meinasi aiheuttaa allekirjoittajalle harmaita hiuksia viimeistään siinä vaiheessa, kun arvoisa kuvattava päätti poistua hiukan takaviistoon tutkimaan pellonreunan kynnöstä. Onhan siellä narun päässä ihan kiva roikkua lähes avuttomana - not. Saatiin kuitenkin päivän tavoite saavutettua, eli meikäläinen sai toivomansa kuvat yhdessä Veetin ja poikaystävän Jamin kanssa. 




Otettiin - tai ainakin yritettiin ottaa - muutama kiva kuva myös musta ja Veetistä. Lopputulos oli punaposkinen hörökorva ja nätti suomiputte. Mutta onneksi edes se hevonen edustaa.





Aina ei voi seistä sievästi ja syömättä t. Veeti



Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin voimme hyvillä mielin päättää tämän postauksen ja siirtyä toivomaan, että kaikki sujuu tänään ilman satulaa kävellessä kuin strömsössä.