Villi Villiponi

Katsokaa, kuinkä nätisti Veeti juoksi irti, vaikka vasta on palattu liikuntaan, ja päästiin ekaa kertaa kentälle irti!

Not.

Ekoista kuvista voi jopa saada sen käsityksen, että villiponi olisi laihtunut,
mutta ei - valitettavasti.

Allekirjoittanut on viettänyt päivän sukutapaamisessa, joten ihailkaa katselkaa näitä kerrankin meikäläisen itse ottamia rallikuvia, joita epätoivoisesti yritin väsyneenä muokkailla edes johonkin suuntaan, joskin lopputulos muuttui entistä rakeisemmaksi syystä x. 

Huomenissa Veetillä on ohjelmassa ratsutus ja maanantaina jatketaan dressageharjoituksia kahden kesken. Allekirjoittaneella alkaa työssäoppiminen tiistaina, ja sitä seuraavalla viikolla olen koulussa navettaviikon takia kiinni maanantaista maanantaihin, joten Veeti viettää viikon rauhassa meikäläiseltä äidin hellässä huomassa.

Lisää lomaa, toivoo lomalainen

Suomalainen mies mä oon ja aiheutan aina harmia, vai miten ne sanat menikään?

Eilen Veeti pääsi esiintymään ensimmäistä kertaa poseerausmielessä kameralle, kun räpsimme vähän kuvia pidentyneen sairasloman kunniaksi.

Kaikki ihanat kuvat ovat jälleen Janitan käsialaa!

Veetin kanssa päästiin hiekkaepisodin lomalta jo suht normaaliin liikuntaan, kun keskiviikkoiltana Veeti nostatteli itselleen kuumeen. Vain muutama tunti ennen kuumeen nousua oltiin mitattu kuume normaaliksi ja lähdetty vähän hyppäämään ja rallittelemaan pellolle, jossa allekirjoittanutta vietiin kuin märkää rättiä. Illalla iltatallintekijä soitti, että nyt ei ole kaikki ok. Veeti ei syönyt eikä juonut, jopa melassivedet olivat jääneet ruokakippoon. Ei muuta kuin eläinlääkäriä paikalle ja siihen tulokseen illalla tultiin, että Veeti on mahdollisesti ottanut klinikalta mukaansa jonkun pienen viruksen. Kuume oli onneksi vain sen yhden illan juttu, joten nyt lepäillään viikko ja sitten uudelleen palaillaan treeniin.

Saikkulainen ei ollut mahdottoman hyvällä päällä pysyäkseen paikallaan, joka meinasi aiheuttaa allekirjoittajalle harmaita hiuksia viimeistään siinä vaiheessa, kun arvoisa kuvattava päätti poistua hiukan takaviistoon tutkimaan pellonreunan kynnöstä. Onhan siellä narun päässä ihan kiva roikkua lähes avuttomana - not. Saatiin kuitenkin päivän tavoite saavutettua, eli meikäläinen sai toivomansa kuvat yhdessä Veetin ja poikaystävän Jamin kanssa. 

Otettiin - tai ainakin yritettiin ottaa - muutama kiva kuva myös musta ja Veetistä. Lopputulos oli punaposkinen hörökorva ja nätti suomiputte. Mutta onneksi edes se hevonen edustaa.

Aina ei voi seistä sievästi ja syömättä t. Veeti

Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin voimme hyvillä mielin päättää tämän postauksen ja siirtyä toivomaan, että kaikki sujuu tänään ilman satulaa kävellessä kuin strömsössä.

Haketarhan Herra Hiekaton

Nyt kun Veeti on ihan virallisesti meidän oma, siltä on kaikki - siis ihan kaikki - hiekka
saatu pois ja haketarha perustettu, voidaan aloittaa se ihan oikea yhteiselo.

Meillä menee varsin hyvin. Veeti tuli kolmannelta (ja toivottavasti viimeiseltä) hiekanpoistojaksolta kotiin tämän viikon perjantaina, eli on nyt kotona toista kokonaista päivää. Tänään ravailtiin ekaa kertaa, ja Veetihän olisi totisesti mennyt lujempaakin, mutta säästetään se huomiseen.

Kuvat ovat luottokuvaaja-Janitan käsialaa maaliskuulta

Veeti on kotiutunut uuteen kotitalliinsa jo varsin hyvin, vaikkakin pikkuriikkinen eroahdistus haittaa hiukan elämää, kun esimerkiksi tallissa yksin ollessa pistetään tossua toisen viereen ja huudetaan kavereille pihan toiselle laidalle sen toivossa, että kaverit tulisivat seuraksi. Tämän takia päivä aloitetaan nopealla kuntoonlaitolla, töiden jälkeen voidaan sitten rauhassa harjata ja puunata kun kaverit ovat sisällä seurana. Innokkaana herra tykkäisi kvin myös auttaa itsensä harjauksessa, tosin lähinnä heittelemällä harjoja milloin käytävälle ja milloin karsinan toisesta kulmasta toiseen.

Allekirjoittanut koki tänään materialismionnen, kun käväistiin Janitan kanssa Hööksissä. Löysin vihdoin itselleni toiset kivat ratsastushousut, vaikkakin ne ovat näiden harmaiden kanssa samanlaiset, mutta tummansiniset. Ja Veeti meinasi saada - uuden turparemmin toisiin suitsiin, mutta se full-kokoinen pirulainen ei mennytkään kiinni! Soljen ja hihnan väliin jäi lähes kymmenen senttiä tyhjää, joten ei muutakuin leuka rintaan ja kotiin etsimään kuittia ja lappuja, jotta voidaan yrittää josko saataisiin se vaihdettua vielä kokoa isompaan. Pahus. Ärsyttää kuin pientä oravaa.

Huomenissa otetaan kuvioon mukaan taas laukkaa, mitä Veeti tänäänkin nosteli useampaan otteeseen ravin sijasta, koska onhan se nyt paljon kivempaa mennä kovaa kuin hiljaa, ainakin Veetin mielestä. Tosin kyllä allekirjoittanutkin jo hiukan haikailee vääntämään, kun siitä on yli viikon jo pitänyt taukoa. Sitä siis odotellessa. Ensi viikonloppuna on mahdollisesti luvassa irtojuoksutuskuvia, jos sää suosii ja suunnitelmat pitävät. 

Allekirjoittanut lähtee nyt henkisesti valmistautumaan huomiseen ratsastukseen ja fiksaa vielä vähän tätä uutta ja mahtavaa ulkoasua, jonka Janita meille eilen illalla taiteili!